Kuten Höpötiede NYT! kertoikin, olin taannoin tutkimusmatkalla Himalajan vuoristossa. Tarkoitukseni oli löytää tarunomainen jeti, jota lumimieheksikin kutsutaan. Jotta ymmärtäisitte, mitä täsmälleen tapahtui ja miksi en ole siitä sen kummemmin vielä kertonut, ajattelin jakaa teidän kanssanne muutamia reissulta otettuja valokuvia sekä matkapäiväkirjani. Sellaisenaan. Olkaa niin hyvät. Tapahtumat lähtivät liikkeelle maanantaina 5.3.2012, vain muutama minuutti heräämiseni jälkeen.

1. päivä, maanantai 5.3.2012
Klo 6.05. Börtti elämöi. Se on istunut vahingossa yhden atk-peikon päälle ja kostoksi atk-peikko puree sitä varpaasta eikä päästä irti. Laastaroin jalan ja laitan atk-peikon kaappiin.
Klo 7.12. Yksi atk-peikoista hukkaa Kryptozoologisista tutkimuksista vimpaimen, joka ilmoittaa kommenteista sähköpostiini. Sen jälkeen se kakkii kiukuspäissään kenkääni.
Klo 7.34. Löydän aamukahvistani putipojan (kerron niistä myöhemmin). Se on vihreä ja haisee pahalle.
Klo 7.35. Harkitsen vakavasti tutkimusmatkalle lähtemistä.
Klo 7.46. Börtti pesee toisella atk-peikolla lattioita. Kauhea parku. Himalaja alkaa kuulostaa hyvältä.
Klo 8.00. Mutkannotkon menninkäiskylässä värväämässä eräoppaita. Menninkäiset ovat hauskaa matkaseuraa. Lähinnä koska ne eivät paru, tappele eivätkä kaki kenkiin. Ne eivät yleensä myöskään haise. Mukaani lähtevät menninkäiset Kaaleppi, Järvas ja Heppu Sinä Siellä. Hepun nimi ei oikeasti ole Heppu Sinä Siellä, mutta ainakin hän vastaa, kun huudan: ”Hoi, Heppu! Sinä Siellä!”
Klo 13.52. Otamme säikeen Kathmanduun. Loppupäivän nautimme kaupungin hälinästä ja keräämme tarvikkeita tutkimusmatkaa varten.

Heppu Sinä Siellä

2. päivä
Klo 9.00. Herään Kathmandussa. Kukaan ei edelleenkään paru, tappele tai kaki kenkääni. Ihmeellistä.
Klo 9.30. Tutkimusretken suunnittelukokous. Tarkoituksemme on matkustaa Sagarmāthān kansallispuistoon, jossa hirmuinen lumimies on aivan äskettäin nähty. Erään vuoristokylän lähistöltä on löydetty tuoreita jälkiä. Lisäksi asukkaat ovat kertoneet, että alueen jakit ovat olleet levottomia ja että kylän keskusmummon vasenta polvea on vihlonut jonkin verran. Tarkoittaako tämä sitä, että alueella liikkuu lumimies? Toivon niin.

Nepalin kartta

Klo 11.05. Syömme lounasta. Olin unohtanut, kuinka hyviä kokkeja menninkäiset ovat. Pakatessani alan muistaa myös, että ne ovat törkeitä, viheliäisiä varkaita.
Klo 11.50. Löydän kadonneet sukkani Kaalepin repusta. Hän väittää, että ne ovat hänen sunnuntaisukkansa. Minä kysyn, että kuinka monta sunnuntaita Kaaleppi luulee viikossa olevan. Kaaleppi vastaa, että kahdeksan.
Klo 12.01. Retkikunta lähtee liikkeelle. Kaaleppi vihoittelee ja minulla on jalassani kolmet sukat päällekkäin.
Klo 15.16. Matkalla. Maisemat ovat komeita. Kaalepin jupina alkaa ottaa pannuun.
Klo 23.?? Myöhään illalla saavumme kansallispuistoon ja pystytämme leirin. Jakit ovat levottomia. Minulla on kaikki sukkani ja Kaalepin nenää vihloo.

Magdalena ja Kaaleppi-menninkäinen Nepalin vuoristoseudulla

3. päivä
Klo 8.00. Kyläläiset kertovat meille, että useat ihmiset ovat nähneet kylän lähellä jonkin suuren ja karvaisen, kahdella jalalla kulkevan olion. Olio, jota kyläläiset kutsuvat jetiksi, on pitänyt mennessään matalaa, murisevaa ääntä. Toisinaan sen mukana on nähty toinenkin hahmo. Tätä hahmoa kyläläiset kutsuvat nimellä haansolo. Tieto on kiinnostava. En ole koskaan kuullut, että jeteillä olisi seuralaisia, eikä tämä haansolon nimellä kulkeva olio kuulosta miltään sellaiselta, joihin olisin törmännyt kryptozoologisessa kirjallisuudessa tai tutkimusmatkoillani! Onko kyseessä kokonaan uusi laji? Kryptozoologinen sensaatio? Voisiko tässä olla mahdollisuuteni saavuttaa kuolematon maine höpötieteilijänä?
Klo 9.22. Lähdemme menninkäisten kanssa seuraamaan kylän miesten osoittamia jälkiä. Ne kulkevat kohti vuoria.
Klo 16.03. Pysähdymme syömään ja keskustelemaan siitä, mitä teemme, kun saavutamme jetin. Kerron epäileväni, että kyseessä onkin metsänpeikko eikä jeti. Menninkäiset ehdottavat karkuun juoksemista. Jätän ehdotuksen omaan arvoonsa.
Klo 20.25. Pystytämme leirin muutamien havupuiden kupeeseen. Emme ole päässeet yhtään lähemmäksi jetiä ja Kaaleppi on taas varastanut sukkani. Nyt se väittää, että ne ovat sen korvaläpät. Kun se kävelee leirissä vaaleanpunaiset pupusukat korvissaan roikkuen, en henno enää kieltääkään sitä. Pitäköön sukkani, mokoma.

 

Seurue matkalla

 

4. päivä
Klo 7.15. Herään askelten ääneen telttani ulkopuolella. Jokin suuri ja raskas kävelee leirissä, kolistelee kattiloita ja murisee. Kuinka jännittävää! Onko tämä se hetki? Olenko minä kryptozoologi, joka jää historiaan lumimiehen löytäjänä? Onko telttani oven takana avain salaisuuteen, joka on vainonnut ihmisten mieliä kautta historian? Onko ulkona oikea… Se ainoa ja oikea Himalajan hirvittävä lumimies?
Klo 7.16. No ei ole. Siellä on Chewbacca. Ja Han Solo. Taas.

Chewbacca tarjosi lohdutukseksi pannukahvit

Kävi ilmi, että pian Mörkö Möön ja Mikko Pöön julkkareiden jälkeen Han Solo oli napannut Chewien kyytiinsä. Heidän ollessaan parhaillaan käynnistämässä hyperajoa Millenium Falconin hilavitkutin oli mennyt rikki ja parivaljakko joutui tekemään pakkolaskun Himalajalle. Siellä he olivat olleet siitä asti. Kaikeksi onneksi Kaalepilla roikkui ylimääräinen hilavitkutin repussaan. Pienen väännön jälkeen saimme sen Kaalepista irti ja Chewbacca ja Han Solo pääsivät jatkamaan matkaansa kaukaiseen galaksiin siellä jossain… kaukana.

Entä mitä sitten tapahtui? Minä palasin kotiin yhtä seikkailua rikkaampana. Ehkä jonain päivänä löydän vielä sen lumimiehenkin. Vähän kyllä harmittaa. Simpura.