”Ota kiinni, jos saat!”
huutaa tuuli,

ja juoksee jo kaukana

…tuolla.

Ja tuolla!

”Ota kiinni nyt vaan!
Älä jää odottamaan,
vanhenemista
tai yötä
tai toista tuulta”,
se huutaa,
”ota kiinni MINUT
eikä ketään muuta!”

Juoksen tuulispäänä tuulen perään,
tukka hulmuten
kädet sivulla
Tuulispäänä nauran.

Ja tuuli, se nauraa minun kanssani.
Käskee heinänkorsia kutittamaan nilkkoja
Käskee kimalaisia
PÖ   
RI
SE
MÄÄN
Säikyttelemään minua siivillään,
kippuraisilla kärsillään,
pehmeillä pyllyillään
Keltaisina ja mustina
kukkien välissä keikkumaan.

Juoksemme kovaa,
minä ja tuuli.
Läpi kevään,
yli kesän,
kohti syksyä
ja taas talveen,
jossa pakkanen nipistää poskia
häätää meidät kodistaan,
sanoo:
”Hus! Menettekös siitä,
paikkoja sotkemasta!”

Kun minä väsyn,
kiipeän tuulen kainaloon.
Se tuudittaa minut uneen,
kantaa läpi yön,
hämärän,
jotta jaksan taas
huomenna leikkiä
tuulen kanssa piilosta.