Ta-daa! Mitäs pidätte? Kesällä aivo lepää, ja kun alan aavistella syksyn tuulten lähestyvän, minun mieleni tekee uusiutua. Viimeisimmästä suurremontista oli päässyt kulumaan jo useampi vuosi (järkytys!), joten pistimme tällä kertaa peikkojen kanssa oikein kunnolla hösseliksi. Ensin hieman taustaa, jos sopii?
Kryptozoologiset tutkimukset sai alkunsa huuhaatarinakauppana, jossa hymy oli ainoa käypä valuutta.[1] Meillä oli mukavaa, kuten voitte huomata, mikäli rullaatte hiirellä vuosia taaksepäin. Aika kuitenkin kului, niin kuin sillä on tapana. Asiat muuttivat muotoaan. Elämääni astuivat ensin Mörkö ja Mikko, sitten Gigi ja Henry, Thaddeus, Ichabod ja neiti Lisbeth Duvarney, lentävä hollantilainen Isaac, Yksikorva sekä liuta muita otuksia ja henkilöitä, jotka vaativat itselleen kannet ja paperisen eksistenssin. Heidän mukanaan minusta tuli kirjailija. Mikä on hienoa.
Kirjailijuuden myötä Kryptozoologisten tutkimusten todellisuuteen repesi kuitenkin juopa. Alkoi olla yhä enemmän asioita, jotka ovat totta, ja asioita, jotka ovat vähemmän totta… tai kenties hieman eri tavalla totta. On peikkoja ja keijukaisia (nautin näiden seurasta) ja on kirjailijaesiintymisiä ja vakavia aiheita (kaikenlaista tärkeää). En enää tiennyt, mitä kaikkea tässä pikku puodissani onkaan. Mitä siinä pitäisi olla. Mitä kaikkea haluaisin täällä olevan! Joten otimme peikkojen kanssa kirveet ja lapiot karvaisiin kouriimme ja… Päädyimme laajentamaan.
Tästä eteenpäin Kryptozoologisissa tutkimuksissa on kaksi erillistä osastoa, joihin – mikäli atk-peikkojen koodi toimii – kaikki aivoitukseni tulevat jatkossa jakaantumaan.
Klikkaamalla hiirellä kohdassa ”Elämä” minun naamaani tahi sen alle kirjoitettuja asioita pääsette osastolle, jossa tarkastellaan ”kirjailijana ja ihmisenä olemista pienehkön petokalan näkökulmasta”. Tuo petokala olen tietenkin minä, Hai. Terve. Osastolla ”Elämä” käsitellään toisin sanoen Oikeita asioita Oikeasta maailmasta.
Asioita, jotka ovat totta.
Kohdasta ”Tarinat” taasen pääsette ihmeelliseen todellisuuteen, jota voisi kutsua alkuperäisiksi Kryptozoologisiksi tutkimuksiksi. Satuja, tarinoita ja höpötiedettä niin paljon kuin sielu sietää. Värityskuvia ja paperinukkeja. Aarrekarttoja outoihin maihin. Mainittakoon erikseen, että tarinaosasto on ja pysyy lapsiystävällisenä.
(Vaikka siellä kyllä puhutaan jonnin verran pieruista ja merihirviöistä. Jos pelkäätte jompaa kumpaa, kannattaa ehkä jättää klikkaamatta. Mutta sitten olette ehkä muutenkin väärällä sivustolla.)
Viimeisenä rivissä on myös namikka nimeltä Kirjallinen tuotanto, jonka takaa löydätte ajantasaisen listan kansiin päätyneistä teoksistani.
Mutta jos olette niitä tyyppejä, joille on täysin luontevaa tehdä paperinukkeja yhtenä hetkenä ja seurata seuraavana, kuinka sekava voinkaan olla, uusimmat postaukset ilmaantuvat etusivulla tuohon kuvakkeiden alapuolelle, eli niitä on mahdollista lukea myös perinteiseen tapaan julkaisujärjestyksessä.
Sivutkin löytyvät tutulta paikaltaan yläpalkista.
Muita uudistuksia: Kun hiirtä kuljettaa sivun oikeaan laitaan, sieltä putkahtaa esiin Magdalena Hai -naamakirjasivun viimeisimmät päivitykset, noin vain. Ooh, magiaa!
Vasemmalta taas löytyvät olennaiset some-nappulat.
Aiemmin sivupalkkeihin sijoitetut linkit, kategoriat, suosituimmat postaukset ym. löytyvät etusivulla alapalkista.
Mennessänne sivuille tai yksittäisiin postauksiin ne ilmaantuvat myös sivupalkkiin.
Jotain pientä säätöä tässä luultavasti vielä tapahtuu. Tiedättehän, metsästetään remontin myötä nurkkiin pesiytyneitä bugeja, naputellaan naulankantoja ja viilataan fontteja… Mutta olen aika tyytyväinen. Uudet tuulet puhaltavat, uusia asioita tapahtuu. Se tuntuu hyvältä ja oikealta. Kesän lämpöinen on hän.
Kiitos kuvasta Ki Ruusuvuorelle.
[1] Myymälävarkaiden lukumäärä väheni merkittävästi sen jälkeen kun hankin Börtin. Mikään ei vedä hymyä korviin niin nopeasti kuin raivostunut vuorenpeikko.*
*Hei, en sanonut mitään siitä, että hymyn täytyisi olla aito. Pääasia, että hampaat näkyy. Niiden ei tarvitse välttämättä olla edes suussa. Olemme hyvin suurpiirteisiä täällä Kryptozoologisissa tutkimuksissa.
Hyvältä näyttää! Uudistukset ovat monesti hyvä asia, vaikka eivät automaagisesti sitä olekaan. Tykkään tästä raikkaasta uudistuneesta ilmeestä ja navigointi vaikuttaa ainakin näin nopsasti katsottuna oikein helpolta.
Mutta eniten pidän kyllä tuosta sinun päällä nähtävästä kesälookista!
Kiitos! Pidän tästä kesälookista itsekin. 🙂 Sivujen uudistaminen jollain tavalla aina toisinaan on melkeinpä pakollista, muuten ainakin minusta alkaa tuntua siltä, että myös ajatukset junnaavat paikoillaan. Nyt taas tuntuu siltä, että on tilaa kehittyä.