Katkelma Eirik Punaisen saagasta
… Sinä keväänä Thorgest ja hän kävivät taistelun, jonka Eirik hävisi. He saivat aikaan sovinnon, mutta kesällä Eirik lähti maahan, jonka hän oli löytänyt ja jota hän kutsui Vihreäksi Saareksi, sillä hän sanoi: ”Ihmiset seuraavat meitä, jos maalla on hyvä nimi.”…
Katkelmia Thorvald Kauniin aikakirjoista
… ja varjaagien jalo kansa olisi nujertunut vuosisatojen aikana keräytyneen kaunan ja oman ylpeytensä painosta, ellei heidän joukoistaan olisi noussut yhtä, joka voimalla ja oveluudella yhdisti kaikki Vihreän Saaren heimot. Hän oli Thorvald Kaunis, Thorbjorn Verisen poika ja Godtborgin valtias…
…niin he alkoivat kutsua itseään varjaageiksi, valan vannoneiksi…
… Thorvald Kaunis nimesi jokaiselle kaupungille ja heimolle päämiehen, Isännän, joka lääninkuninkaana hallitsi aluettaan Godtborgin Suurkuninkaan vallan alla. Kerran vuodessa kaikkien Vihreän Saaren heimopäälliköiden tuli kokoontua Suurkuninkaan katselmukseen Godtborgiin, jossa määrättiin jään alta paljastuneiden alueiden rajat sekä annettiin läänityksiä niitä ansaitseville…
…mutta pikkukuninkaat eivät halunneet asuttaa sisämaita, jotka olivat kitsaita kasvamaan viljaa ja alttiita maan järistyksille ja muille luonnon kurimuksille. Silloin Thorvald julisti maan vapaaksi kaikille, jotka olivat kyllin rohkeita sitä taltuttamaan. Moni köyhä talonpoika ja kaupunkien maaton lähtikin silloin uudisasukkaaksi Jääjärven rannoille ja sai raivaamansa pellot vuosien kuluessa tuottamaan riittävää satoa itselleen ja suvuilleen…
Katkelmia Sir Jonas Thimblen artikkelista ”Matkani pohjoisilla merillä” (1847)
…Merkillisin kaikista Vihreän Saaren kaupungeista on Keloburg. Kaupunki sijaitsee muinoin kuivuneen vuonon perimmäisessä pohjukassa ja sitä ympäröi kolmelta sivulta korkeiden kukkuloiden ja vuorien valli. Neljännellä sivullaan se kohtaa Pohjois-Atlantin tyrskyt, niin että se ikään kuin makaa rikkonaisen kattilan pohjalla. Vaikutelmaa korostaa kaupungin pohjoispuolella sijaitsevan masuuni- ja manufaktuurialueen piipuista alati ruskean ja harmaan sävyissä pursuava savu, joka laskeutuu paksuna peitteenä Keloburgin köyhempien alueiden päälle. Tämä savun kerrotaan aiheuttavan monia vaivoja ja probleemeja niin sanotun Alhaiston väelle, mutta varjaagien asumukset sijaitsevat korkealla rinteessä, johon sumu tuskin koskaan yltää…
…Seudun asujaimisto ei juurikaan muistuta muun Vihreän Saaren väestöä, ulkoisesti eikä myöskään tavoiltaan. Sillä Keloburg on toiminut historiansa kuluessa päätesatamana mitä moninaisimmille ihmisille ja sinne on saapunut niin Vanhan mantereen pakolaisia – hollantilaisia, finnejä ja itäisen Euroopan slaavilaisten kansojen edustajia – kuin pohjoisen inuiittiväestöä, sekä kauppaväkeä niinkin kaukaa kuin Aasiasta. Jokainen tulijoista on tuonut oman lisänsä kaupungin elämään. Varjaagit muodostavat toki kaupungin ylemmän seurapiirin, kuten kaikkialla muuallakin Vihreällä Saarella, mutta aikojen saatossa hekin ovat omaksuneet tapoja, joita Saaren muut varjaagit pitävät kummallisina, vieraina…
Katkelma Magdalena Hain kirjasta ”Kerjäläisprinsessa” (2012)
…Isäni menetti sinä yönä kruununsa, omaisuutensa ja valtansa, ja läheltä piti, ettei hän menettänyt myös päätään. Useita kuukausia myöhemmin me saavuimme kaukaiseen Keloburgin kaupunkiin rahattomina ja maattomina. Prinsessa Gregorovia Anasstassija Ludovica Konstantininasta tuli pelkkä Gigi, Kelpepperinkadun lihakauppiaan yläkerrassa asuvan siirtolaisperheen nuorin tytär.
Ja kas, se alkaa…
Kartta löytyy tulostettavana versiona Värityskuvista.
aika miälenkiintoista, ainakin peikosta. Muista varoa, etei jää sula, kun kynäsi sauhuaa kuumana…
Vastahan minä tässä koneita käynnistelen. 🙂