Mikäli olette lähdössä tutkimusmatkailemaan tänä kesänä, tarvitsette mukaanne aarrekartan. (Tietenkin. Kuinka kukaan voisi olla tutkimusmatkailija ilman epäilyttävän näköistä aarrekarttaa?[1]) Kuinka sattuikaan, minulla lojui tällainen piirustuspöydällä. Tämä on kartta tarunomaisen kapteeni Punaparran aarteelle, jonka hän kaivoi maahan vuonna 1695, juuri ennen katoamistaan Bermudan kolmioon laivansa, Kirotun Ropposen[2], kera.
Olen piirtänyt kartan itse ihmissyöjien päällikön Harbahambaan kertomuksen perusteella. Vietin näet muutaman tunnin heimon vieraana viime kesänä. Suokaa anteeksi mahdollinen mittasuhteiden vääristyminen ja kaikenlainen epätarkkuus alueen nimistön suhteen, sillä kattila, jossa nuo tunnit pääasiallisesti pötkötin, kaikui varsin ikävästi. Esimerkiksi Turkoosivirrasta koilliseen sijaitseva karikko saattaa olla nimeltään myös Nuoleman kurimus. Niin minä sen alunperin kuulin. Mutta ”Kuoleman kurimus” kuulosti minusta sillä hetkellä jotenkin osuvammalta.
Laitan kartan Värityskuvia-osioon. Voitte printata sen sieltä täysikokoisena ja, lisättyänne hieman väriä sinne tänne oman makunne mukaan, olette valmiita seikkailuun.
[1] Tarvitsette myös kiikarit tai kaukoputken, puukon, kompassin, köyden, jonka toisessa päässä on ankkuri, seikkailijan vaatteet, hellekypärän, luupin, hajupommeja, repun ja teltan. Kuumailmapallo tai kanootti auttavat matkanteossa. Samoin apuri. Mutta ne te saatte hankkia itse.
[2] Se ei ollut kovin hyvä laiva.
Kartan takana on lohikäärme. Peikko kurkisti 🙂
Hmm. Luulenpa, että ennemmin tai myöhemmin havaitsemme lohikäärmeiden olevan kaiken takana.
Aarre kelpaisi kyllä ja kartta on paljon selkeämpi kuin L-sarjan uudistettu merikortti eteläiseltä Saimaalta. Harmi vaan ettei minulla ole luuppia eikä hajupommeja.
Ilman luuppiakin pärjää, jos etsitty aarre ei ole kovin pieni, eikä hajupommiakaan välttämättä tarvitse, jos syö paljon papuja matkan varrella. Mutta tietenkin uskottavuus tutkimusmatkailijana kärsii näiden puutteesta. :/