Näin helteiden hiutuvassa jälkilämmössä lienee paikallaan muistella vielä tovi kesän tapahtumia. Kävimme peikkojen kanssa kesän alussa retkellä Helsingissä, ja erityisesti Luonnontieteellisessä museossa katsomassa dinosauruksia ja muita maan mönkiäisiä. Koska otimme myös Börtin mukaan, päätimme – yleistä paniikkia välttääksemme – tehdä vierailumme museoon varhain aamusta, heti kun ovet avattiin. Päätös oli vallan loistava, sillä saimme ensimmäisen tunnin ajan vaeltaa näyttelyissä aivan itseksemme.
Tässä ensimmäisessä kuvassa olen itse parin atk-peikon kanssa. Tuo meidän takanamme ei sitten ole Börtti, se on norsu.
Sisääntuloaulasta jatkoimme Luut kertovat -näyttelyyn, josta jouduimme lähtemään melko pian, kun peikot yrittivät kokeilla seinällä roikkuvia hirvensarvia päähänsä. Tässä toisessa kuvassa olemme Maailman luonto -näyttelyssä. Börtti (kuvassa alaoikealla) sanoi, että: ”Kiva nalle. Börtti syö.” Minä sanoin, että ei jääkarhuja saa syödä, ne ovat uhanalaisia. Sitäpaitsi tuo on täytetty. Börtti oli kovin pettynyt, mutta piristyi kummasti, kun kerroin, että mennään kohta Korkeasaareen katsomaan oikeita karhuja.
Jossain vaiheessa huomasin, että muutama atk-peikko oli karannut omille teilleen. Etsin niitä joka paikasta, mutta vihdoin henkilökunnan reippaat karjahdukset kertoivat, mistä löytäisin ne riiviöt… tarkoitan pikkumussukat. Siellähän ne olivat, Afrikkanäyttelyssä. Yksi teeskenteli paviaania ja toinen kaiveli karibulla hampaitaan. Nämä kaksi (kuvassa) olivat kiivenneet kirahvin selkään.
Poistuimme pian tämän tapauksen jälkeen museon tiloista. Mutta ehdimme me sentään nähdä dinosauruksetkin.
Börtti kuulostaa varsin fiksulta. Miksei se olisi saanut syödä sitä täytettyä jääkarhua? Ei kai se olisi tyhjääkään halunnut, eihän niissä ole mitään syötävää… mutta jos täyttää jääkarhun vaikka marsipaanilla tai herkkusienillä, niin silloin se on ihan namia ja syötävää. Luulee tää ja taitaa mennä kohta katsomaan millä tuo norsu on täytetty. Tai tekstintekijä 🙂
Noh noh, ei saa villiinnyttää peikkoja. Ei tule mitenkään yllätyksenä, kenen puolella Isopeikko tässä asiassa on!
Tekstintekijä on täytetty luonnollisesti pippurilla. 🙂
Peikot ja museo taitavat olla hiukan tulenarka yhdistelmä..ehkä se eläintarha oli sopivampi ympäristö. Atk-peikot näyttävät kyllä petollisen söpöiltä 🙂
En minä sitten loppujen lopuksi uskaltanut lähteä enää Korkeasaareen, kun Börtti alkoi puhua karhuista niin nälkäiseen sävyyn.
Atk-peikot ovat kieltämättä sangen suloisia tuollaisessa pysäytetyssä tilassa. Heti, kun ne avaavat suunsa se suloisuus sitten karisee aika tavalla. Mutta ah, kryptozoologiassa eivät suuret rahat pyöri ja atk-peikot tekevät töitä pähkinäpalkalla, ei voi valittaa!
Eipä ole sitten täpärät tilanteet puuttuneet teidän kesälomalta. Toisaalta ihan kiva että atk-peikot huolehtivat riittävästä jännityksen saannista, muutenhan elämä kävisi aivan liian tylsäksi. Olisiko peikkoihin mahdollista asentaa jonkinlainen rajoitin että meno ei ylly liian villiksi vaan jännitys pysyy siedettävissä rajoissa? Ehkä joku steampunk-seppä voisi askarrella peikoille jotkut selkäreppu-jännityksenrajoittimet?
Sehän olisikin hienoa! Suunnittelen itse aina silloin tällöin tapetoivani asuntoni velcrolla. Villeimmät karvahirviöt voisi sitten kätevästi nostaa seinälle rauhoittumaan. Mutta jos totta puhutaan, itse olen kuoppani kaivanut. Elämä peikkojen kanssa on vähän niin kuin pitäisi hillereitä housuissa. Kammottavalla tavalla virkistävää. 🙂