Yksisarvisista


Viisas mies ei leiki pukkihyppelyä yksisarvisen kanssa

(Tiibetiläinen sananlasku)

Yksisarviset (Monoceros) ovat maagisia olentoja, joiden sanotaan olevan tavattoman viehtyneitä puhtauteen. Omakohtaiset kokemukseni yksisarvisista ovat kovin vähäisiä, sillä en ole ikinä ollut riittävän puhdas viehättääkseni yhtäkään yksisarvista. Olin jo pienenä tyllerönä sitä tyyppiä, jolla on multaiset kynnenaluset, ja jolle ei voi laittaa päälle vaaleanpunaista tyllihametta, ellei halua sen tulevan takaisin ruskeankirjavana ja repeilleenä. Itseasiassa kaikki vaatteeni tulivat sellaisina takaisin, oli tylliä tahi ei. Kaikki se puissa kiipeileminen ja heinäsirkkojen jahtaaminen oli pahaksi henkilökohtaiselle hygienialleni. Luultavasti kaikki yksisarviset ovatkin herkällä nenällään haistaneet minunlaiseni lapsen sadan metrin päähän ja laukanneet karkuun huudahdellen ylemmyydentuntoisesti Hyh! ja Phyi! Kaikki tässä raportissa kertomani onkin toisen, kolmannen tai tietyissä tapauksissa jopa seitsemännen käden tietoa[1]. 

Yksisarviset kuvataan useimmiten suuriksi, tulisieluisiksi olennoiksi, joilla on hevosen ruumis ja sarvi keskellä otsaa. Lisäksi niiden on sanottu syövän leijonia aamupalaksi, ja että niillä on sorkat kavioiden sijaan sekä härän häntä[2]. Voipi olla tai sitten ei. Epäilen vahvasti ainakin tuon leijonien syömisen olevan yksisarvisten itsensä levittämä huhu. Se kuulostaa juuri sellaiselta jutulta, kun joku sanoo: ”Anna karkkia, tai minä heitän tämän talon avaruuteen. Ihan varmana heitän” tai ”minun isäni voittaa teidän isän tappelussa sata kertaa sata plus yksi” tai ”minä syön leijonia aamupalaksi.”

Ensimmäiset meille säilyneet havainnot yksisarvisista ovat peräisin Persiasta, ajalta noin neljäsataa vuotta ennen tämän hetkisen ajanlaskumme alkua. Tuolloin kreikkalainen Ktesias[3] kuvaili niitä aasin kaltaisiksi olennoiksi, joilla on otsassaan liki metrin mittainen sarvi. Viitisen sataa vuotta myöhemmin roomalainen Plinius vanhempi[4] villiintyi yksisarvisen ajatuksesta ja väitti niillä olevan mm. elefantin jalat ja peuran pää. Kuvausten eroavaisuuksien on arveltu johtuvan myös siitä, että yksisarvinen (unicorn) ja monoceros olisivat kaksi eri lajia[5]. Keskiajalla ihmiset käsittivät elikoiden viehtymyksen puhtauteen omalla keskiaikaisella logiikallaan ja yrittivät pyydystää niitä metsään vietyjen neitsyiden avulla. Eltaantuneella virtsalla[6] pestyissä kesämekoissa jollottavat, känsäkouraiset teurastajantyttäret eivät kuitenkaan vedonneet yksisarvisiin aivan toivotulla tavalla.

Yksisarvisiin liittyy kuitenkin eräs mielenkiintoinen piirre, jonka sain selville vasta äskettäin erään erinomaisen hygieenisen ystäväni ansiosta. Tämä ystäväni, nimeltään herra Mirri Kisuliini XIII[7], on viettänyt paljon aikaa yksisarvisten kanssa ja tuntee ne ehkä paremmin kuin kukaan muu. Hän kertoi minulle, että yksisarviset pitävät tätä todellisuutta, jossa elämme pohjimmiltaan unena ja se, mitä me kutsumme nukkumiseksi, olisikin valvetilaa. Itseasiassa yksisarviset uskovat paitsi uneksivansa itsensä yksisarvisiksi[8], ne ajattelevat myös aivan kaiken muunkin tässä todellisuudessa olevan heidän omaa unennäköään. Kuulostaa kummalliselta, mutta kuka tietää? Ehkä me olemmekin, menninkäiset, ihmiset, jopa limanuljaskakalat Hyytävän meren pohjassa, kaikki tyynni yksisarvisen unta? Se kieltämättä selittäisi muutamia asioita[9].

[1] Viittaan tällä tietenkin tonttukylä Omenan viralliseen ullakkohämähäkkiin, vanhaan ”Jalkapuoli” Wilpertiin.

[2] Rose (Giants, Monsters & Dragons – An Encyclopedia of Folklore, Legend and Myth, 2000).

[3] Ktesias (Indica, 416 eaa.).

[4] Plinius vanhempi (Naturalis Historia, 77 jaa.).

[5] The Medieval Bestiary http://bestiary.ca/index.html

[6] Ihan turha tirskua tai kauhistella. Keskiajalla saippua oli harvojen ylellisyyttä ja muutamia päiviä auringossa kypsytetty virtsa on tehokas valkaisuaine. Erityisesti vanhojen eukkojen katkeran pissan katsottiin toimivan hyvin. Ei kuitenkaan niin hyvin, että se olisi huijannut yksisarvisia.

[7] Ei herra Mirri Kisuliini XIII -raukka itse nimeään valinnut. Syyllinen siihen on hänen omistajansa, Järvisen Pertti Uuraisilta.

[8] Tarkoittaako tämä sitä, että nukahtaessaan tässä todellisuudessa yksisarviset itseasiassa heräävät ja kertovat aamiaispöydässä kavereilleen jotenkin näin: ”Minä näin taas sitä samaa unta, jossa minulla on sarvi keskellä otsaa ja neljä jalkaa. Mitä se oikein tarkoittaa?” Toiset yksisarviset sitten pohtivat, että sarvi päässä symboloi mielen voittoa ruumiista ja puhtaat neitsyet tarkoittavat luultavasti sitä, että unennäkijä saa lähitulevaisuudessa paiseita, minkä jälkeen hän löytää itselleen tumman, pitkän ja komean puolison. Neljä jalkaa? No, se nyt on vain outoa. Ojennatko lisää leijonaa?

[9] Viittaan tällä tietenkin veljeni tapaan korvata kaikki sivistyssanat termillä ”jumppa”.