Aloitan tänään uuden jutun. Koska välillä täytyy aloittaa uusia juttuja, muuten alan tuntea juurtuvani, jumittuvani, sammalen kasvavan kuuppani päälle. Tällä kertaa kyse on itseasiassa aika vanhasta jutusta, sillä kaikkihan tietävät ystäväkirjat. Ne ovat ihania. Koska minulla on aikuiseksi ihmiseksi harvinaisen paljon mielikuvitusystäviä, ajattelin aloittaa heille aivan oman ystäväkirjan[1]. Sen ensimmäisellä sivulla pällistelee tietenkin paras kamuni Börtti.
Laitan Värityskuviin tulostettavan version ystäväkirjan sivusta, jos haluatte täyttää sellaisen itsellenne tai mielikuvituskavereillenne. Jos haluatte lähettää niitä myös minulle, en vastusta. Olisi hauska nähdä teidän ystäväkirjojanne.
[1] Kirjailijalle toisaalta tällainen ystäväkirja on yksi apuväline hahmojen luonteen selvittämisessä. Millainen tyyppi hahmo X on? Mitä ja millä tavalla hän vastaisi kysymyksiin? Rehvastelisiko hän saavutuksillaan? Puhuisiko hän totta vai valehtelisiko? Jättäisikö hän jotain kertomatta?
Börtti on kyllä aika peikko 🙂
Peikot on parhaita, minkäs sille mahtaa? 🙂
Mikko Pöö ja Mörkö Möö oli oivallinen valinta kolmivuotiaan Toivon syntymäpäivälahjaksi, kirjaa luimme hartasti ja moneen kertaan heti tuoreeltaan. Toivo oli myös asianmukaisen vaikuttunut kirjastonsa ensimmäisestä omistuskirjoituksesta. Kiitos!
Voi että, miten ihana kuulla! Paljon onnea Toivolle! 🙂