Joskus työ on vaan niin kivaa. Olen tällä hetkellä siinä etuoikeutetussa asemassa, että saan kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa… Tiedättekö, miten mahtavaa on herätä aamulla ja ajatella ensimmäiseksi, että hei, minäpä tänään kirjoitan! Ja sitten sitä vaan herää ja keittää kahvit ja alkaa kirjoittaa. Mah-ta-vaa. Tänä vuonna alkusyksystä minulla oli […]
Minulla on oma tapani tehdä asioita. Pää edellä. Syvälle sukeltaen. Kokonaisvaltaisesti huomio olennaisessa, eikä missään muussa. Tiedän tämän hyvin. Viimeaikaisten tapahtumien valossa on mahdollista, että teen sitä vielä suuremmassa määrin kuin olen tähän mennessä ajatellut. Tapasin eilen eräissä julkkareissa Kariston supertyylikkään kustiksen Pirtan, jonka kanssa jaan intohimon kauniisiin vaatteisiin. Pirta näki […]
Kirjoittajan elämä on tunteiden vuoristorataa. Mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Tasainen harmaus ei sovi pirtaani, otan epätoivon ja hurmion milloin vain mieluummin. Joskus kirjoittaminen on kamalaa. Joskus kirjailijuus on rasittavaa. Mutta nyt olen tarinallisesti hyvässä paikassa. Synnytän tarinoita. Rakastun hahmoihini. On kevät. Elämä ei tästä juurikaan parane. Päivän biisit […]
Gigi ja Henry -sarjaa koskevista kysymyksistä saan useimmin vastata niihin, jotka liittyvät sarjan luokitteluun ja oletettuun kohderyhmään. Ovatko kirjat scifiä vai fantasiaa? Onko ne tarkoitettu lapsille vai nuorille? Voiko aikuinenkin lukea niitä? Mihin hyllyyn itse sijoittaisit Gigi ja Henry -sarjan? ~oOo~ Aluksi nopeat ja yksinkertaiset vastaukset esitettyihin kysymyksiin: Ovatko Gigi ja […]
Viimeistä viedään: Susikuningatar, taiton tarkistus. 448 sivua liitteineen. Trilogia päättyy. Oikeasti. Kun teen tämän, homma on minun osaltani purkissa. Mutta kertokaapa yksi juttu… MITEN KYYNELTEN LÄPI VOI OIKOLUKEA? Sniii-iiif!
