Tähän aikaan vuodesta monet teistä Kryptozoologisten tutkimusten lukijoista alkavat kuumeisesti pohtia, että mitenkäs sitä on tullut oltua viime ajat ja miten jaksaisi itseään hillitä seuraavat kolme viikkoa, että Joulupukin säkistä ilmestyisi roima kasa lahjapaketteja eikä pelkkiä käpyjä. Toisaalta usein kuulee sanottavan[1], että tämä joulun alla tekemisien tai tekemättä jättämisien pohtiminen on kovin pinnallista ja turhaa, kun oikeastaan pitäisi olla kiltti kaiken aikaa. Usein kuulee jopa sanottavan, että meidän Ellinoora on niin kiltti lapsi, mutta se naapurin Pertti-Juupertti on kyllä kamala tyyppi. Ihan niin kuin ihmiset – ja varsinkin lapset – olisivat joko kilttejä tai tuhmia.

Tämä asia jurppii minua ihan toden teolla. Kyllä! Jurppii! Minä en nimittäin ole lähtökohtaisesti kiltti ihminen. Saattaa olla, että synnyin jokseenkin neutraalina, sillä on vaikea kuvitella tuhmaa vauvaa. Epäilemättä olen siihen aikaan kuluttanut aikaani lähinnä syömällä, nukkumalla[2] ja röyhtäilemällä, mutta sellaisia vauvat ovat. Ne ovat pohjimmiltaan aika tylsiä, perunamaisia olentoja. Mutta jossain vaiheessa lapsuuttani olen mitä ilmeisimmin lähtenyt kasvamaan kieroon, sillä minun on vaikea muistaa aikaa, jolloin olisin ollut Kiltti Tyttö[4]. Ihan Tavallinen Tyttö muistan olleeni, ja Aika Utelias Tyttö. Jälkimmäinen vaihe kesti itse asiassa koko lapsuuteni ja tähän päivään. Omasta mielestäni olen aina ollut myös Kovin Hassu Tyttö, mutta ulkopuolisten on joskus hieman vaikea nähdä sitä, syystä että hassuuteni on lähinnä sisäistä laatua. Minulla ei esimerkiksi ole mulkosilmiä tai suurta syylää keskellä nenää[3], joille typerätkin ihmiset osaisivat nauraa. (Lapsena tunsin muutamia henkilöitä, joiden sanottiin olevan Kilttejä Tyttöjä. Olen usein jälkeenpäin pohtinut, oliko asia todella näin. Voiko joku olla läpikotaisin kiltti? Minusta he vaikuttivat kyllä hyvin Kilteiltä, mutta henkilökohtaisesti pidin heitä myös Hitusen Tylsinä. Mikä tekee tietenkin minusta Hyvin Tuhman Tytön.)

Mutta niin, kuten ehkä arvaattekin, en ole hyvin käyttäytyvä ihminen. Minulla on taipumus räpsähdellä. Olen kärsimätön ja kyyninen. Minulle on tyypillistä ajatella, että maailma pyörii täydellisessä harmoniassa napani ympärillä ja mikäli näin ei tapahdu, vika on poikkeuksetta muissa. Minulla on kulmikkaita mielipiteitä ja olen taipuvainen jakamaan niitä runsain mitoin läheisilleni, minkä lisäksi ilahdun kohtuuttomasti kyvystäni ilmaista itseäni ja tunnen varsin usein kiusausta käytellä sanojani niin kuin japanilainen kokki käyttää filerointiveistä. Tämä saattaa yllättää teidät, jotka olette langenneet minun huolella viritellyn julkisen minäni tuottamaan, kristallin lailla kimmeltävään illuusioon hyväntahtoisesta enkelhahmosta, joka joutuu kestämään pyhimyksen lailla alati pahuuteen pyrkiviä peikkojaan. Juonikkaan nerouteni ansiosta teitä on epäilemättä satoja, ellei tuhansia. Ellei satojatuhansia.

Mistä pääsemmekin tarinan opetukseen. Kiltteys ei tule minulle luonnostaan. Joudun tekemään sen eteen tosissani työtä. Jos tekisin aina sen, mitä perimmäinen luontoni käskee, olisin kertakaikkisen kamala ihminen. Uskon vakaasti, että en ole ainoa. Useimmat meistä ovat virheellisiä, kärsimättömiä, rasittavia, typeryyksiä tekeviä olentoja, joilla pitäisi kasvaa kolmas silmä keskellä otsaa[5], että muut näkisivät, kuinka viallisia me oikein olemmekaan. Mutta kaikesta huolimatta pidän itseäni ihan siedettävänä ihmisenä. Hyvänä, jopa. En ole aina miellyttävä tyyppi, mutta yritän olla sitä kohtuullisen usein. Saan joka joulu ainakin yhden lahjan, mikä on lapsen näkökulmasta surkea saldo, mutta aikuiselle merkki siitä, että hän ei ole ihan kauhean pahasti asioitaan tössinyt. Paketissa on tuskin koskaan käpyjä. Mutta jos olen pohjimmiltani niin kauhea tyyppi kuin väitän olevani, miksi Joulupukki edelleen muistaa minua? Minäpä kerron:

KOSKA LAPSET OVAT OIKEASSA. Pitää yrittää tehdä kiltisti. Ei sillä ole niin väliä, miksi yrittää. Koska tonttu voi tulla ikkunaan taa, tai koska se on oikein? Jälkimmäinen on parempi, mutta ei ensimmäinenkään huono syy ole. Koska kiltteys ei ole ominaisuus, vaan valinta. Jokaisen vuoden jokaisena päivänä. Pitäkää suunne kiinni, jos teillä ei ole mitään hyvää sanottavaa; auttakaa miestä mäessä eikä mäen alla; tehkää toisille niin kuin toivoisitte itsellenne tehtävän. Olkaa oikeudenmukaisia, hyväntahtoisia, rohkeita. Jos ette voi olla kilttejä pienissä asioissa, olkaa sitä edes isoissa. Jos teette näin, ette välttämättä ole sen parempia ihmisinä, ettekä varmastikaan muutu maagisesti Kilteiksi isolla K:lla, mutta ihmisillä ympärillänne on mukavampaa, ja siitähän kiltteydessä on pohjimmiltaan kysymys. Kiltteys on lahja, jonka annatte toisille ihmisille. Siitä saattaa tulla itsellekin hyvä mieli.

Tässä sama huoneentauluna, jos olette yksilöinä poikkeuksellisen luupäisiä, tai niin laiskoja, että katsotte artikkelista vain kuvat. Hyvää joulunalusaikaa, te kekkeruusit ja kolmisilmäiset pösilöt.

[1] Siis aikuiset sanovat, hehän ovat niin tietävinään kaiken.

[2] Tosin nukuin kuulemma jääräpäisesti ja neuvolan tädin vastalauseista viis veisaamatta mieluiten mahallani, mikä sai äitini pelkäämään hysteerisesti kätkytkuolemaa ja minkä voinee sen takia laskea tuhmuudeksi.

[3] Teini-ikäisenä minulla oli usein nenässä suurehko finni, mutta se taisi olla muiden mielestä lähinnä ällöttävä.

[4] Kirjoitan tämän Isoilla Kirjaimilla, koska se on Ominaisuus. Kiltti Tyttö ei ole koskaan vain kiltti, hän on Kiltti. Kirjoittaisin sen krumeluurein ja kaunokirjaimin, jos wordpress antaisi. Tämä on ironiaa ja sen käyttäminen tässä yhteydessä on jälleen uusi osoitus minun tuhmuudestani.

[5] Sellainen kauniin punainen, missä on käärmemäinen pupilli.