Tehän tiedätte varsin hyvin, että kirjailijat, nuo yhteiskunnan sietämättömät katuluudat, ovat vallan mahdottomia juhlimaan. Kaiken aikaa pitää kekkereissä juosta ja hyvältä näyttää ja voi kauhistus. Hirveää elämää. Mikäli olette allergisia kaikelle epäilyttävälle hurlumhei-henkisyydelle[1], teidän kannattaa nyt lopettaa lukeminen tähän ja lukittautua lähimpään komeroon puremaan varpaankynsiänne, sillä seuraa kuvareportaasi ”Steampunk! – Koneita ja korsetteja” -novellikokoelman julkistamisjuhlista!

Steampunk! – Koneita ja korsetteja on ensimmäinen kokonaan suomalaisin voimin tehty steampunk-henkinen novelliantologia. Kokoelmassa ilmestyi aikuisille lukijoille suunnattu novellini Vaskimorsian. Antologian on kustantanut osuuskunta Osuuskumma, notkea uusi kustantamo, joka julkaisee kirjallisuutta, jota suuremmat kustantamot eivät ole suuressa määrin rohkaistuneet tuottamaan: Selkeästi spekulatiivista fiktiota aikuisille lukijoille. Heiltä ilmestyy mm. kaksi kertaa vuodessa romanttinen lukemistolehti Ursula sekä tiettyihin teemoihin keskittyneitä novellikokoelmia, kuten aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Kumman rakas. Mistä itse pidän Osuuskumman toiminnassa on se, että heidän toimintaperiaatteenaan vaikuttaa olevan lukijaystävällisyys: heidän hintapolitiikkansa on erittäin reilu ja e-kirjankin saa ladattua ilman DRM-käyttörajoituksia. (Nyt vaikuttaa ehkä siltä, että minut on härskisti lahjottu kehumaan Osuuskummaa, mutta olen vain ihan rehellisesti iloinen, että joku tekee tällaista Suomessa.)

Mutta niin, ne julkkarit. Julkistamistilaisuus järjestettiin Tampereella Tulenkantajien kirjakaupassa, joka olikin ihanan tunnelmallinen paikka. Oikein vanhan ajan kirjapuoti, sellainen, jossa viihtyy.

Useimmat steampunk-henkiset aktiviteettini ovat osuneet kesälle, jolloin täyden pseudoviktoriaanisen varustuksen kantaminen on haisevaa ja hikistä haasteellista ja yleensä päädyn johonkin vaatimattomampaan, safarityyliseen polvihousuvaihtoehtoon. Nämä marraskuiset tsembalot antoivat hyvän syyn pukeutua oikein viimeisen päälle hienosti. Huomatkaa siitä johtuva virne kantajan kasvoilla.

Aluksi J.S. Meresmaa, joka oli toimittanut antologian yhdessä Markus Harjun kanssa, haastatteli minua aiheen tiimoilta. Tuo hienoinen hullunkiilto silmissäni on ilmeisesti se kuuluisa verenhimoinen ilme, joka minulle tulee, kun puhun ihmissusista. Melko hyytävä. Mutta kyse olikin haarniskoiduista ihmissusista, jotka ovat niin paljon hauskempia kuin ne tavalliset.

Lahjakas kirjailija Saara Henriksson luki otteen novellistaan Arkistonhoitajan salaisuus, jossa liikutaan historiallisen Budapestin kaduilla.

J.S. Meresmaa luki näytteen novellistaan Augustine, joka avaa nuoren naisen näkökulmia korporaatiomaailmaan teknologistuvassa Ranskassa.

Antologian toinen toimittaja Markus Harju tarjoilee slaavilaista tunnelmaa novellissaan Prahan teurastaja.

Yleisö kuuntelee hiiskumatta. Eräällä on hieman vaikeuksia kurittoman hattunsa kanssa, mutta leidi kun on, hän teeskentelee silmillä roikkuvan silinterin olevan uusinta muotia Pariisista.

Lopuksi vielä pieni yksityiskohta kokoelmasta: Jokaisen novellin alussa on kuvitettu alkukirjain, anfangi, joka antaa vihjeen novellin sisällöstä. Tässä oman novellini Vaskimorsiamen anfangi. Eikö ole kaunis?

Sunnuntaina päädyimme ystäväni kanssa Käsityömessuille, missä hoitelin hieman joulupukin alihankkijan hommia (minkä takia en voi teille näyttää, mitä kaikkea sieltä alihankinkaan). Ostin myös itselleni jotain, nimittäin nämä porilaisen Atelje Auli-Kristiinan kerrassaan mainiot patalaput, joista toisessa on jonkinlaista hämärää Nikke Knatterton -vibaa, sekä DDT:n liikakäytöstä varoittavan meikkipussin[2]. Mikäli arvostatte nostalgiaa, huumorinne on hieman kiero tai jostain omasta syystänne haluatte esimerkiksi käsilaukun, jonka mukaan olette halukkaita ostamaan tekohampaita tai palkkaamaan ahkeran siivoojan kotiinne, kannattaa tutustua tämän käsityöläisen tuotteisiin. Ne ovat hupaisia.

[1] Jos näin todellakin on, herää kysymys: Miten IHMEESSÄ te tänne ylipäätään päädyitte?

[2] Ei kuulkaas tätä naamaa enää ihan puuterisipaisuilla ylläpidetä.

Kahta viimeistä lukuunottamatta valokuvat ©Virve Lahtinen. Paljon kiitoksia hovivalokuvaajana toimimisesta!